Kiireinen loppuvuosi

Nyt on lähestulkoon kuukausi mennyt edellisestä kirjoituksesta, joten kerronkin nyt lyhyesti ja tiivistettynä mitä Dinan joulukuuhun on kuulunut:

Ensimmäinen rokotus 12 vko
Joka muuten meni yllättävän hyvin, luulin, että Dina olisi rimpuillut rokotusta antaessa, mutta juuri silloin se oli kuin olikin paikoillaan (asiaan saattoi tietysti vaikuttaa herkku, jonka lääkäri antoi...) Muista tutkimuksista Dina ei ollutkaan niin innoissaan (varsinkaan korvat), se ei olisi malttanut pysyä paikoillaan ei millään. Niin ja punnittaessa olisi pitänyt päästä äkkiä juoksemaan koko paikka läpi. No jonkunlainen painoarvio sieltä sitten saatiin: n. 1,5 kiloa.

Ensimmäiset tuhotut tavarat
Me jo luultiin, että Dina ei kajoa muihin kuin omiin tavaroihinsa, mutta joskushan sen kiinnostuksen on alettava... Huolimattomasti olimme jättäneet joulukynttelikön johdon roikkumaan keittiönpöydältä (onneksi ei ollut seinässä), ja kauppareissun jälkeen Dina oli purrut johdon melkein poikki. :D Kännykän laturijohtokin oli kokemassa saman kohtalon, mutta onneksi tajusimme ajoissa piilottaa sen Dinan ulottumattomiin. Muihin johtoihin Dina ei ole juurikaan kiinnittänyt huomiota (osa teipattuna seinään kiinni ja muut irrotetaan aina seinästä). Nyt kun Dina on ollut meillä, olemme pitäneet lattialla vain yhtä pientä mattoa (tietokonetuolin alla), ja kun muuta ei ollut niin senhän se Dina sitten valitsi revittäväkseen. Eipä tule nyt muuta mieleen, ja aika pientähän nuo pari juttua olivat, mutta mainittiin nyt kuitenkin. Ainiiin, yksi Dinan harrastuksista on repiä papereita ja lehtiä, jotka sen tielle sattuvat osumaan. Pikkuisen ohi menneitä pissalätäköitäkin on joskus suhteellisen vaikeaa putsata, kun Dina käy kiinni kädessä olevaan paperiin. :D

Kyläilyä, autoilua, opettelua ja ulkoilua
Ollaan yritetty käyttää Dinaa mahdollisimman monessa paikassa mukana, mutta ihan ainahan sitä ei kuitenkaan voi mukaan ottaa. Täytyisi lähteä Dinan kanssa joku päivä ihan sille omistetulle "tutustumisreissulle", että tuo tottuisi kunnolla liikenteeseen ja isoon ihmismäärään... ja toisiin koiriin! Eipä tuo ole vielä juurikaan muihin koiriin päässyt tutustumaan, pitäisi varmaan mennä johonkin pentukurssille tms. missä pääsis leikkimään ja tottuisi monenlaisiin koiriin. Ei kyllä mihinkään isoihin varsinkaan tuntemattomiin koiriin viitsi tuota alkaa tutustuttaa, kun pelottaa vähän miten siinä voisi käydä, kun toinen on niin pieni. Dina on muuten oppinut ainakin yhden uuden jutun; istumaan käskystä. Ei se nyt vedenpitävä vielä ole, kun Dina on villillä päällä niin istu-käskyttämisestä saatetaan mennä maahan tai pomppia... :D Mutta kyllä se jotenkin sen on jo sisäistänyt.

Dinan ensimmäinen joulu
Vietimme joulun ajan vanhempieni luona Pornaisissa, joka on maalaisseutua. Siellä Dina pääsi juoksemaan joka päivä ulkona vapaasti ja vielä monta kerta päivässä. Se on aika harvinaista herkkua, kun täällä kaupungissa kuitenkin asutaan (vaikka kyllä Dina ainakin viikoittain on päässyt vapaasti menemään, kun olemme olleet kylässä sellaisessa paikassa). Kiersimme Dinan kanssa peltoja ja vähän metsääkin, ja niin oli paljon tutkittavaa. Joululahjaksi Dina sai oman koiralelunallen ja kuivattuja kanapaloja pureskeltavaks. Niistä kanapaloista taisikin tulla Dinan uusi herkku, näytti niin hyvin maistuvan pienelle. Ja se nalle, eipä tainnut olla kovin vahvaa tekoa, kun se on jo vähän selästä auki. Mutta on siinä ainakin retuutettavaa tolle pikkuiselle. Vanhempieni chihu ei valitettavasti tule Dinan kanssa (ainakaan vielä toimeen) ja ne jouduttiin pitämään kiinni tai jopa eri huoneissa. Chihu on 9-vuotias rauhallisimmasta päästä, eikä oikein ymmärrä tuon Dinan innostumisen päälle... Kummatkin nuo ovat narttuja, ja Sohvi-chihu selkeesti yrittää viestittää, ettei Dina tulisi lähemmäs murisemalla ja näyttämällä hampaita, mutta ei tuo Dina oikein ymmärrä. Tuntui paremmalta pitää ne sitten vähän erossa, ettei vahingossakaan mitään pääsisi sattumaan.

Pikainen vierailu koirapuistossa
Eilen kävästiin katsomassa Dinan kanssa tuo läheinen koirapuisto, kun siitä ohi kävellessä nähtiin, ettei siellä ollut muita. Ei tuota pikkuista sinne muiden sekaan olisi voinut päästää, mutta koska se oli vapaana, niin olihan se kiva päästää toinen juoksemaan vapaasti. Siinä kuitenkin energiaa kuluu ihan erilailla, kun hihnan päässä töpötellessä.

Madotus ennen tehosterokotuksia
Nyt on hoidettu toinenkin madotus (täällä meillä siis), ja perjantaina olisi tehosterokotusten aika. Silloin pitäisi ottaa myös se raivotautirokotus... Ja muistaa pyytää se koiran passi.

Että sellasta tässä kuussa... ja aika paljon muutakin, mutta taitais jutusta tulla aika pitkä jos alkaisin vielä yksityskohtaisemmin kertomaan. :) Yritän sitten ensi kuussa kirjoitella hieman useemmin.

Tässä joulupäivänä otettu kuva Dinasta (alkaa muuten tuo väri hieman vaalentumaan ja menemään oranssiin päin):
"Oonks mä vähän nätti?"

Lopuksi toivotan kaikille oikein riemukasta uutta vuotta!

Viikot ne vaan hupenee

Hui kun aika menee nopeasti, vastahan se pieni tuli meille... mutta Dinahan on jo yli 11 viikkoinen, eli pian onkin jo ensimmäisen rokotusten aika! Varasin tänään ajan eläinlääkärille, perjantaina mennään ottamaan pikkuiselle nelos- ja raivotautirokotus.

Viikonloppuna annettiin tuolle pikkuiselle matolääkekin, joka kävikin oikein helposti. Ostin apteekista sellaista Canex:in pastaa, jonka vain sekoitin ruoan joukkoon, ja Dina söi sen lähestulkoon mitään tavallisuudesta poikkeavaa huomaamatta.

Viikon parin aikana Dina onkin alkanut näyttämään enemmän noita riiviömäisiä puoliansa... :D Kovasti se meitä kokeilee, ja rajojansa. Meno näyttää hetkittäin aika hurjalta, ja välillä rauhoittamista tarvitaan. Dina on nimittäin nyt sitten alottanut sen komentamisen oikein olan takaa... Ja kaikkea on tietenkin kiva pureskella, varsinkin ihmisten käsiä, jalkoja ja vaatteita. Villeimmillään Dina hyökkäilee lahkeisiiin kiinni, ja kaikkeen mihin se vaan pääsee käsiksi! :D Se ei vaan vielä meinaa tajuta, että ihmisiä ei saa pureskella. Vähän vaihdellen käytämme noihin pureskelu/riehumistilanteisiin huomioimattomuutta, tai rauhoittamista tiukasti syliin tai maahan. Joskus nekään ei tepsi, mutta sitten ei auta muuta kuin ohjata toinen sallitun tekemisen pariin. Se voi olla joskus vaikeaa, kun ihmisen käsi kiinnostaa silloin tällöin enemmän kuin vaikkapa lelu. Jos ei muuta niin sitten lähdetään ulos purkamaan energiaa, ja viimeistään sen jälkeen pitäisi simahtaa.

Hihnassa kuljetaan välillä jo hieman paremmin, mutta ei sitä nätisti vierellä seuraamiseksi voi vielä hyvällä tahdollakaan sanoa. :D Välillä poukkoillaan, ja vähän riuhdotaan. Joskus jäädään paikoilleen kököttämään, kun ei haluta mennä eteenpäin. Useimmiten Dina on vaan niin innoissaan, että haluaisi välillä vaan juosta ja mennä eteenpäin miten sattuu. Kaikki ohikulkijat olisi Dinan mielestä moikattava, mutta tähän mennessä ollaan pysytty turvallisen välimatkan päästä vieraista ihan rokotustenkin takia. Juuri käytiin ulkona ja siellä tuli taas vastaan muutamia lapsia, joita Dina seuraa aina mielenkiinnolla. Niiden mennessä ohi meistä, Dinan piti oikeen vikistä hieman, kun olis pitäny päästä moikkaa. Noniin ja nyt se nukahti, mutta kyllä se sen edestä riehuikin. :D

Pennun kanssa kyläilyä

Jopas on viikko vierähtänyt nopeasti... Viimeksi kirjoitin maanantaina, ja nyt onkin jo lauantai. Viikolla ehdittiinkin käydä jo monessa paikassa tutustumassa, tuli käytyä kummankin puoliskon vanhemmilla, ja toisen isovanhemmillakin. Ja hyvinhän ne vierailut meni, tyttö meni reippaasti ja innolla tutustumaan uusiin ihmisiin, sosiaalinen tapaus kun on. Mummolla ja papalla, sekä minun vanhemmillani käydessä Dina sattui olemaan villeimmillään, ja energiaa riitti lähes loputtomiin. :D Kummassakin paikassa pääsi lisäksi juoksemaan vapaana, ja sehän vasta kivaa on. Tänne satoi viikolla tämän talvet ensimmäiset lumet, ja Dinalle koko elämänsä ensimmäiset. Eipä tuo tuntunut olevan moksiskaan. Kivahan sen oli siinä lumessa pörräillä.

Vanhemmillani on pian 9-vuotias chihuahua narttu Sohvi, ja päätimme jo hieman tutustuttaa niitä siellä käydessämme. Periaatteessa se meni ihan hyvin, mutta ei niistä ainakaan vielä mitkään ylimmät ystävät tulleet. :D Sohvi on sellainen rauhallinen ja hieman arka koira, joka ei juuri ole ollut villien pentujen kanssa tekemisissä, eikä se siksi varmaan oikein lämmennyt Dinan hurjille leikkiyrityksille. Kun pentu alkoi tulla ihan lähelle pomppien ja juosten, niin Sohvia alkoi selvästi ärsyttää, ja yrittihän se Dinaa vähän ojentaa, mutta Dina ei tainnut ottaa sitä kuuleviin korviinsa, kun jatkoi vain yrityksiä leikkiin. Päätimme sitten erottaa ne eri huoneisiin, ja odottaa Dinan rauhoittumista. Myöhemmin pidimme niitä samassa tilassa, mutta Dina innostui Sohvin näkemisestä niin paljon, että kaikki rauhallisuus oli tipotiessään. Pikkuinen olisi niin halunnut leikkiä! Sohvi ei pikkupennun kanssa leikkimisestä ollut kiinnostunut, ja ärähteli sille, joten varmaankin vähitellen tutustuttamalla niistäkin voisi tulla hyvät kaverit. Viimeistään sitten, kun Dina rauhoittuu hieman, tai Sohvi tottuu Dinan häseltämiseen. :D

Sohvin ja Dinan ensimmäiset haistelut, ja Dina vielä nöyristelee. Sitten alkoi armoton leikkiinkutsu.


Tänään käytiin pikkusen kanssa ulkona ottamassa kuvia ja tutkimassa läheistä puistoa. Alla yksi suloisimmista otoksista. :)

Ensimmäinen päivä yksin kotona

Viime viikonloppu meni niin tiiviisti töissä ja koulussa, ettei ole ehtinyt tulla tänne kirjottelemaan... Nyt kuitenkin pakko kirjottaa vähän kuulumisia.

Tänään pentunen joutui olemaan ekan kerran koko päivän yksin (vajaa seitsemän tuntia), sillä viime viikolla joku oli sen kanssa kokoajan, lukuunottamatta yksinoloharjoituksia. Kävin kuitenkin katsomassa pentua ruokatunnilla, kun koulu nyt sattuu olemaan tässä melko lähellä. Kuuntelin hetken oven takana kuuluuko vinkunaa tai haukkumista, mutta ei kuulunut mitään. Eikä kuulunut silloinkaan kun avo tuli kotiin kolmen aikoihin. Ruokkiksella seurustelin hetken pennun kanssa, ja annoin lähtiessäni jotain mielenkiintoista pureskeltavaa, ettei pikkuinen jäisi itkeskelemään perään. Kun lähdin, Dinan mielenkiinto olikin ihan muualla, ja se ei tullut edes katsomaan ovelle kun lähdin. Hyvä niin.

Viime viikonloppu meni vähän vähemmän opeteltaessa, mutta harjaamista, käsittelyä, ulkoilua ja luoksetuloa ehdittiin kuitenkin hieman harjoitella. Tällä viikolla mulla onkin loppuviikko töistä vapaata, eli koulun jälkeen on paljon aikaa minunkin puuhailla ja opetella koiran kanssa uusia juttuja.

Ulkoilua ja opettelua

Tänään ei olla ainakaan vielä keritty tekemään hihnaharjoittelua, mutta eilen illalla kokeilimme erilaisella hihnalla (ns. näyttelyhihna, jossa ei ole erillistä pantaa) kävelemistä sisällä, ja se meni todella hyvin, verrattuna siihen mitä sitä edellisenä päivänä. Silloin pentu ei juuri suostunut siinä eteenpäin liikkumaan. No, laitettiin siis tämä näyttelyhihna ensiksi muuten vaan kaulaan, ja annettiin sen olla jonkin aikaa päällä. Kun näytti ettei Dina enää paljoakaan kiinnittänyt sen olemassa oloon huomiota, otin hihnan käteen ja kokeilin miten se suostuu kävellä siinä. Ja niinhän se käveli oikein reippaasti, ja hetken nätisti sivullakin. Enimmäkseen annoin sen kuitenkin mennä vapaasti eteenpäin, että se tottuisi hihnaan, ja paineeseen kaulassa, kun menee liian kauas. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että hihnassa olo meni täysin erin lailla kun aikaisemmin. En sitten tiedä vaikuttiko hihnan erilaisuus, vaiko se, että olimme vain sisällä.

Sisäsiisteyttä harjoitellaan kovasti vielä... Tänään ollaan menty ehkä hieman takapakkia, mutta ensimmäiset päivät menivätkin kyllä kummallisen hyvin! :D Pisut on tullut tänään useammin väärään kohtaan, kun oikeaan. Olemme kyllä putsanneet väärät pisupaikat oikein siihen tarkoitetulla puhdistusaineella, mutta silti on tullut useamman kerran samaan väärään kohtaan ne pisut... No ei kai auta muuta kuin tarkkailla pikkusta vielä tarkemmin, ja saisi ohjattua hädän tullen oikeaan kohtaan (ellei jo olla siinä). Kehutaan kovasti aina, kun osuu oikeaan, ja sittenkun ei osu niin ei olla reagoitu mitenkään. Siivottu vain hädät vähin äänin pois. Noh, katsotaan miten se tästä lähtee etenemään... mutta eihän tämä kuitenkaan ole kuin vasta neljäs päivä täällä meillä! :D

Yksinoloharjoittelu ei vielä oikein ota onnistuakseen... Vinkuna on kova, kun jätetään hetkeksikin yksin. Täytyy edetä hitaasti... Huomenna taas kokeillaan uudestaan.

Tänään kävimme pikkuisen kanssa vanhempieni kotona. Olimme Dinan kanssa vain pihalla, koska emme halunneet vielä tutustuttaa vanhempieni koiraa ja tätä pikkuista toisiinsa. Vanhemmillani on omakotitalo, ja iso piha hyvin rauhallisella alueella, jossa naapuritkin ovat vähän matkan päässä, joten annoimme pennun juosta vapaasti pihanurmella. Se tuntuikin nauttivan siitä silminnähden ja kirmasi ympäriinsä. Tulipa ainakin energiaa purettua! Sen jälkeen pennulle maistui ruokakin oikein hyvin ja kuppi nuoltiin kerrankin ihan tyhjäksi. Ja sitten mentiin taas unten maille.


Oli muuten vaikea kuvata kun toinen juoksi kuin viimeistä päivää. Tässä kuitenkin ikuistettuna yksi pieni hetki jolloin maltettiin pysyä paikoillaan. :)

Toinen päivä uudessa kodissa

Viime yö ei mennytkään ihan niin hyvin, kuin edellinen. Kumma kyllä, olisi voinut luulla, että se menee juuri toisin päin. Pennussa oli yllättävän paljon virtaa nukkumaanmenoaikana, ja se varmaan aiheuttikin sen, että oli pennun oli vaikea nukahtaa. Yritimme kyllä leikittää ja mahdollisuuksien mukaan "väsyttää" sitä, mutta silti potkua riitti pitkään. Mutta ei tässä nyt mitään suurempia ongelmia ollut sen nukahtamisen kanssa, vähän aikaa riehuttuaan rauhoittui itsekin. Yöllä kyllä tuli muutamaan otteeseen pikaisesti herättyä, kun pikkuinen vinkui.

Aamu alkoi ruokailun merkeissä, mutta se ei kyllä nyt tuntunut maistuvan kovin hyvin. Koko päivänä ruokahalu ei ole ollut kovinkaan hyvä, mutta ei sentään ole ihan syömättä jäänyt. Olisikohan pikkuisella vielä jännitystä ilmassa?

Alkuillasta kävimme pikkuisen kanssa ensimmäisen kerran uuden kodin ympäristössä. Koska asumme kaupungissa, jouduimme laittamaan sen jo hinhaan, vaikka hihnaharjoittelu on vasta aluillaan. Dina oli kyllä aika ihmeissään hihnasta, ja vielä enemmän ihmeissään uudesta paikasta. Hihnassa kulkeminen ei oikein luonnistunut, mutta päästiin siinä muutamia metrejä etenemään, kun antoi vähän makupalojakin. Ilmiselvästi hihnaan täytyisi kuitenkin totutella vielä paljon paremmin, ja varmaankin hyvä ottaa harjoituksia nyt aluksi mieluummin sisällä.

Tänään totuteltiin myöskin kuljetuskoppaan, ja käytiin heittämässä lyhyt lenkki autolla. Pientä vikinäähän siinä ihan aluksi kuului, mutta aika nopeasti Dina hiljeni, ja kävi makaamaan rauhassa. Kovasti kehuttiin nätistä käytöksestä ja pienen makupalankin pentu sai.

Pikkuinen tapasi taas tänään uusia ihmisiä, kun veljeni ja vanhempani kävivät piipahtamassa. Dina otti kyllä reippaasti kontaktia, ja oli hyvin innokkaasti tutustumassa uusiin tuttavuuksiin. Onhan se aina kiva saada silityksiä ja rapsutuksia. Sitten alkoikin väsy painaa ja nyt parhaillaankin nukutaan.


Tästä pallosta tippuu välillä makupaloja jos sitä onnistuu oikein kierittämään ;)

Ensimmäinen yö ja päivä

Nyt on Dinan ensimmäinen yö uudessa kodissa takana päin. Meni kyllä paljon paremmin mitä arvelin, uskoin nimittäin, että pennulla olisi ollut kova ikävä ja itku sen mukainen. Ikävä varmasti olikin, mutta yö meni silti suhteellisen rauhallisesti.

Olimme laittaneet Dinalle nukkumapaikaksi korin, jossa oli viltti ja kasvattajalta saatu pyyhe, sekä pari lelua ja pureskeltavaa. Aluksi pikkuinen oli vähän ihmeissään kun jäi yksin alas, kun ihmiset oli korkealla sängyssä pennun tavoittamattomissa. Dina pyrki sänkyyn ja vinkui, mutta kun laitoin käden alas sänkyyn niin tyttö rauhouttui vähitellen, ja varmaankin noin tunnin kuluttua uni tuli silmään kummallekin.

Seuraavan kerran Dina herätti minut vasta varhain aamulla siinä neljän ja viiden välillä surkeasti vikumalla ja pyrkimällä ylös sänkyä vasten. Silittelin pentua alas ojennetulla kädellä rauhoitellen, ja hetken päästä vinkuminen loppui. Sitten alkoi koiran pedissä olleen sian kärsän pureskelu, jota kesti ainakin jonkin aikaa... Ei tullut ihan heti uni silmään. Loppu yö meni rauhallisesti, ja aamulla pissat odottivat yllätykseksi aivan oikeasta paikasta papereilta. Vain pari kertaa on käynyt niin, että pisut on mennyt väärään kohtaan.

Ensimmäinen päivä meni sujuvasti vuoron perään leikkien, nukkuen ja syöden. Nyt jo pari uutta ihmistäkin tuli nähtyä, kun avokin isä ja veli kävivät pikaisella visiitillä. Dina ei ollut siitä moksiskaan eikä juuri huomannut, että kotona oli ylimääräisiä ihmisiä, mitä nyt kävi vähän jaloissa pyörimässä ja kättä haistelemassa ja nuolemassa.

Ainakaan vielä ei pikkuinen hauku ovikellolle, eikä muillekaan äänille, jotka kuuluvat muualta talosta. Sen sijaan leikkiessään se haukahtelee jonkin verran, ja välillä yrittää meitä komentaa. Kun Dina yrittää haukkumalla komentaa, olemme olleet huomioimatta. Saa nähdä tehoaako se tähän pikkuiseen. Useimmiten se kuitenkin osaa olla rauhallisesti ja nätisti ihan automaattisesti, mutta tottakai välillä tulee sellaisia innostuksia, että meinaa mennä oikeen riehumiseksi.

Vielä tänään ei vietykään Dinaa ulos, oli sen verran huono sää, ettei sen tuolla kosteassa ja sateisessa ilmassa olisi ollut kiva tutkistella uusia paikkoja. Huomenna varmaankin sitten ulos lähdetään käymään, toivottavasti sää olisi sentään pikkusen parempi. No mutta, ei sitä täällä sisällä kuitenkaan aleta panttaamaan, kun ei näille Suomen syksysäille kuitenkaan mitään voi... :D

Kaiken kaikkiaan kivasti on mennyt tämä eka päivä. Innolla odotetaan yhteisiä koulutushetkiä, vaikka ollaanhan tässä jotain ihan pientä totuttelua jo tänkin päivän aikana yritetty ottaa mukaan. Luulen, että Dinaa on aika helppo motivoida ruoalla, ja kyllä se melko miellyttämishaluiseltakin vaikuttaa... ja sosiaaliselta! Se tuppaakin tulemaan kokoajan lähelle ja jalkojen juureen. :) Täytyy vain toivoa ettei yksinolo tuota sille hirveätä ongelmaa, kun tuntuu olevan aika riippuvainen läheisyydestä. Ymmärretäväähän se tietysti on, kun on vasta erotettu sisaruksista. Huomenna aloitetaankin sitten yksinolo- ja hihnaharjoitukset. Tänään jo itseasiassa oltiin vähän hihnassa sisällä ja kyllä siinä ihan nätisti päästiin eteenpäinkin makupalan voimin. Ilman makupaloja se hihna olikin sitten aika typerä kapistus... :D Meinasi tulla stoppi liikkeelle.

Itse joudun mennä huomenna päiväksi kouluun, mutta avokki on vapaalla muutaman päivän ja siten täällä pikkuisen kanssa harjoittelemassa ja sitä hoitamassa. Vaihtaisin kyllä mielelläni osia, mutta kerkeehän sitä sitten illalla. :)


Näistä nopista tuli heti yksi lempparileluista :)

Pikkuhauveli saapunut kotiin :)

Noniin nyt on pikkuinen ollut kotosalla jo muutaman tunnin, ja tuntuu kyllä ainakin tähän mennessä sopeutuneen jo nyt yllättävän hyvin. On ollut tosi reipas, ihan innolla häseltämässä joka paikassa. Tyttönen on kyllä niin sosiaalinen tapaus että... Ei malttais olla yhtään yksinään, vaan kokoajan huomiota kerjäämässä. Ja sitähän se saa... :D

Automatka kotiin meni oikein hyvin, kun oli pureskeltavaa mukana. Tyttö vikisi vain ihan hetken aikaa, kun lähdettiin liikkeelle, mutta loppumatka sujui ihan hipihiljaa boksissa makoillen ja välillä possun kärsää jäytäen. Kotona annoimme tytölle ruokaa pian sen jälkeen kun kämppä oli katsastettu, ja oli jo alettu hieman leikkimäänkin. Ja niinhän se ruoka maistui siitä sekunnista, kun se tuli esille, mutta ruokaa jäi pikkasen kupin pohjalle, varmaankin siitä syystä, että oli vaikea keskittyä syömiseen, kun kaikki oli niin uutta ja jännää siinä ympärillä... (tai sitten ruokaa oli vain yksinkertaisesti liian paljon. :D)

Ruoan jälkeen tutkittiin taas paikkoja ja leikittiin, ja sitten se hätä iski. Hienosti tyttö teki sanomalehdelle ihan omasta aloitteestaan. Niinkuin myös uudemman kerran äskettäin, ihan itse hakeutui sanomalehdelle ja kaikki meni vielä paperillekin. ;) Hieno tyttö!

Näytettiin tytölle oma petipaikka, jossa pikkuinen heti viihtyikin, mutta sitten kun väsy iski niin pitihän se nukahtaa keskelle paljasta lattiaa, vaikka olis kopat ja viltit ollu vaihtoehtoina. Jonkun aikaa pikkunen uinui, ja sitten oli taas leikkien aika. Tuolla se nyt pureskelee possun kärsäänsä ihan innolla niinkuin mitään kodinvaihdosta ei olisi tapahtunutkaan. :)

Vielä muutama tunti!

Meidän pennunodotus alkaa nyt lähennellä loppuaan... Tänään kello viiden aikaan olisi tarkoitus lähteä hakemaan pikkuista kleiniä kotiin kasvattajalta. Pentua etsiessä ja sen jo löytyessäkin odotusaika tuntui hirmuisen pitkältä, mutta yllättäen aika onkin mennyt todella nopeasti, koska on ollut paljon tekemistä. En voi siltikään uskoa, että se tapahtuu tänään, ja että se suloinen pallero tulee tosiaan meille tänään.

Voi että koiranpennun nimen valitseminen on hankalaa! Olemme sitä nyt pähkäilleet ja punninneet vaihtoehtoja, mutta emme vieläkään ole varmoja siitä mikä nimi pennulle tulee, mutta koska pentu on tulossa jo tänään, niin varmasti nimikin tulisi olla selvillä. Tällä hetkellä vaihtoehdoista jyrää Dina. Muita nimiä mitä olemme pohtineet on: Cheri, Cindy, Luna, ja Jade. Kaikki näistä tuntuvat kivoilta ja on hankalaa päättää mikä olisi ylitse muiden. Dinaa olemme ajatelleet ihan lausuttavuudenkin ja lyhyyden kannalta, siihen varmaan päädymme.

Fiilis on siis vielä hieman epäuskoinen, mutta odottava, sekä hitusen jännittynyt. Meidän perheen elämässä toteutuu nyt yksi pieni unelma. :)