Ensimmäinen yö ja päivä

Nyt on Dinan ensimmäinen yö uudessa kodissa takana päin. Meni kyllä paljon paremmin mitä arvelin, uskoin nimittäin, että pennulla olisi ollut kova ikävä ja itku sen mukainen. Ikävä varmasti olikin, mutta yö meni silti suhteellisen rauhallisesti.

Olimme laittaneet Dinalle nukkumapaikaksi korin, jossa oli viltti ja kasvattajalta saatu pyyhe, sekä pari lelua ja pureskeltavaa. Aluksi pikkuinen oli vähän ihmeissään kun jäi yksin alas, kun ihmiset oli korkealla sängyssä pennun tavoittamattomissa. Dina pyrki sänkyyn ja vinkui, mutta kun laitoin käden alas sänkyyn niin tyttö rauhouttui vähitellen, ja varmaankin noin tunnin kuluttua uni tuli silmään kummallekin.

Seuraavan kerran Dina herätti minut vasta varhain aamulla siinä neljän ja viiden välillä surkeasti vikumalla ja pyrkimällä ylös sänkyä vasten. Silittelin pentua alas ojennetulla kädellä rauhoitellen, ja hetken päästä vinkuminen loppui. Sitten alkoi koiran pedissä olleen sian kärsän pureskelu, jota kesti ainakin jonkin aikaa... Ei tullut ihan heti uni silmään. Loppu yö meni rauhallisesti, ja aamulla pissat odottivat yllätykseksi aivan oikeasta paikasta papereilta. Vain pari kertaa on käynyt niin, että pisut on mennyt väärään kohtaan.

Ensimmäinen päivä meni sujuvasti vuoron perään leikkien, nukkuen ja syöden. Nyt jo pari uutta ihmistäkin tuli nähtyä, kun avokin isä ja veli kävivät pikaisella visiitillä. Dina ei ollut siitä moksiskaan eikä juuri huomannut, että kotona oli ylimääräisiä ihmisiä, mitä nyt kävi vähän jaloissa pyörimässä ja kättä haistelemassa ja nuolemassa.

Ainakaan vielä ei pikkuinen hauku ovikellolle, eikä muillekaan äänille, jotka kuuluvat muualta talosta. Sen sijaan leikkiessään se haukahtelee jonkin verran, ja välillä yrittää meitä komentaa. Kun Dina yrittää haukkumalla komentaa, olemme olleet huomioimatta. Saa nähdä tehoaako se tähän pikkuiseen. Useimmiten se kuitenkin osaa olla rauhallisesti ja nätisti ihan automaattisesti, mutta tottakai välillä tulee sellaisia innostuksia, että meinaa mennä oikeen riehumiseksi.

Vielä tänään ei vietykään Dinaa ulos, oli sen verran huono sää, ettei sen tuolla kosteassa ja sateisessa ilmassa olisi ollut kiva tutkistella uusia paikkoja. Huomenna varmaankin sitten ulos lähdetään käymään, toivottavasti sää olisi sentään pikkusen parempi. No mutta, ei sitä täällä sisällä kuitenkaan aleta panttaamaan, kun ei näille Suomen syksysäille kuitenkaan mitään voi... :D

Kaiken kaikkiaan kivasti on mennyt tämä eka päivä. Innolla odotetaan yhteisiä koulutushetkiä, vaikka ollaanhan tässä jotain ihan pientä totuttelua jo tänkin päivän aikana yritetty ottaa mukaan. Luulen, että Dinaa on aika helppo motivoida ruoalla, ja kyllä se melko miellyttämishaluiseltakin vaikuttaa... ja sosiaaliselta! Se tuppaakin tulemaan kokoajan lähelle ja jalkojen juureen. :) Täytyy vain toivoa ettei yksinolo tuota sille hirveätä ongelmaa, kun tuntuu olevan aika riippuvainen läheisyydestä. Ymmärretäväähän se tietysti on, kun on vasta erotettu sisaruksista. Huomenna aloitetaankin sitten yksinolo- ja hihnaharjoitukset. Tänään jo itseasiassa oltiin vähän hihnassa sisällä ja kyllä siinä ihan nätisti päästiin eteenpäinkin makupalan voimin. Ilman makupaloja se hihna olikin sitten aika typerä kapistus... :D Meinasi tulla stoppi liikkeelle.

Itse joudun mennä huomenna päiväksi kouluun, mutta avokki on vapaalla muutaman päivän ja siten täällä pikkuisen kanssa harjoittelemassa ja sitä hoitamassa. Vaihtaisin kyllä mielelläni osia, mutta kerkeehän sitä sitten illalla. :)


Näistä nopista tuli heti yksi lempparileluista :)