Kiireinen loppuvuosi

Nyt on lähestulkoon kuukausi mennyt edellisestä kirjoituksesta, joten kerronkin nyt lyhyesti ja tiivistettynä mitä Dinan joulukuuhun on kuulunut:

Ensimmäinen rokotus 12 vko
Joka muuten meni yllättävän hyvin, luulin, että Dina olisi rimpuillut rokotusta antaessa, mutta juuri silloin se oli kuin olikin paikoillaan (asiaan saattoi tietysti vaikuttaa herkku, jonka lääkäri antoi...) Muista tutkimuksista Dina ei ollutkaan niin innoissaan (varsinkaan korvat), se ei olisi malttanut pysyä paikoillaan ei millään. Niin ja punnittaessa olisi pitänyt päästä äkkiä juoksemaan koko paikka läpi. No jonkunlainen painoarvio sieltä sitten saatiin: n. 1,5 kiloa.

Ensimmäiset tuhotut tavarat
Me jo luultiin, että Dina ei kajoa muihin kuin omiin tavaroihinsa, mutta joskushan sen kiinnostuksen on alettava... Huolimattomasti olimme jättäneet joulukynttelikön johdon roikkumaan keittiönpöydältä (onneksi ei ollut seinässä), ja kauppareissun jälkeen Dina oli purrut johdon melkein poikki. :D Kännykän laturijohtokin oli kokemassa saman kohtalon, mutta onneksi tajusimme ajoissa piilottaa sen Dinan ulottumattomiin. Muihin johtoihin Dina ei ole juurikaan kiinnittänyt huomiota (osa teipattuna seinään kiinni ja muut irrotetaan aina seinästä). Nyt kun Dina on ollut meillä, olemme pitäneet lattialla vain yhtä pientä mattoa (tietokonetuolin alla), ja kun muuta ei ollut niin senhän se Dina sitten valitsi revittäväkseen. Eipä tule nyt muuta mieleen, ja aika pientähän nuo pari juttua olivat, mutta mainittiin nyt kuitenkin. Ainiiin, yksi Dinan harrastuksista on repiä papereita ja lehtiä, jotka sen tielle sattuvat osumaan. Pikkuisen ohi menneitä pissalätäköitäkin on joskus suhteellisen vaikeaa putsata, kun Dina käy kiinni kädessä olevaan paperiin. :D

Kyläilyä, autoilua, opettelua ja ulkoilua
Ollaan yritetty käyttää Dinaa mahdollisimman monessa paikassa mukana, mutta ihan ainahan sitä ei kuitenkaan voi mukaan ottaa. Täytyisi lähteä Dinan kanssa joku päivä ihan sille omistetulle "tutustumisreissulle", että tuo tottuisi kunnolla liikenteeseen ja isoon ihmismäärään... ja toisiin koiriin! Eipä tuo ole vielä juurikaan muihin koiriin päässyt tutustumaan, pitäisi varmaan mennä johonkin pentukurssille tms. missä pääsis leikkimään ja tottuisi monenlaisiin koiriin. Ei kyllä mihinkään isoihin varsinkaan tuntemattomiin koiriin viitsi tuota alkaa tutustuttaa, kun pelottaa vähän miten siinä voisi käydä, kun toinen on niin pieni. Dina on muuten oppinut ainakin yhden uuden jutun; istumaan käskystä. Ei se nyt vedenpitävä vielä ole, kun Dina on villillä päällä niin istu-käskyttämisestä saatetaan mennä maahan tai pomppia... :D Mutta kyllä se jotenkin sen on jo sisäistänyt.

Dinan ensimmäinen joulu
Vietimme joulun ajan vanhempieni luona Pornaisissa, joka on maalaisseutua. Siellä Dina pääsi juoksemaan joka päivä ulkona vapaasti ja vielä monta kerta päivässä. Se on aika harvinaista herkkua, kun täällä kaupungissa kuitenkin asutaan (vaikka kyllä Dina ainakin viikoittain on päässyt vapaasti menemään, kun olemme olleet kylässä sellaisessa paikassa). Kiersimme Dinan kanssa peltoja ja vähän metsääkin, ja niin oli paljon tutkittavaa. Joululahjaksi Dina sai oman koiralelunallen ja kuivattuja kanapaloja pureskeltavaks. Niistä kanapaloista taisikin tulla Dinan uusi herkku, näytti niin hyvin maistuvan pienelle. Ja se nalle, eipä tainnut olla kovin vahvaa tekoa, kun se on jo vähän selästä auki. Mutta on siinä ainakin retuutettavaa tolle pikkuiselle. Vanhempieni chihu ei valitettavasti tule Dinan kanssa (ainakaan vielä toimeen) ja ne jouduttiin pitämään kiinni tai jopa eri huoneissa. Chihu on 9-vuotias rauhallisimmasta päästä, eikä oikein ymmärrä tuon Dinan innostumisen päälle... Kummatkin nuo ovat narttuja, ja Sohvi-chihu selkeesti yrittää viestittää, ettei Dina tulisi lähemmäs murisemalla ja näyttämällä hampaita, mutta ei tuo Dina oikein ymmärrä. Tuntui paremmalta pitää ne sitten vähän erossa, ettei vahingossakaan mitään pääsisi sattumaan.

Pikainen vierailu koirapuistossa
Eilen kävästiin katsomassa Dinan kanssa tuo läheinen koirapuisto, kun siitä ohi kävellessä nähtiin, ettei siellä ollut muita. Ei tuota pikkuista sinne muiden sekaan olisi voinut päästää, mutta koska se oli vapaana, niin olihan se kiva päästää toinen juoksemaan vapaasti. Siinä kuitenkin energiaa kuluu ihan erilailla, kun hihnan päässä töpötellessä.

Madotus ennen tehosterokotuksia
Nyt on hoidettu toinenkin madotus (täällä meillä siis), ja perjantaina olisi tehosterokotusten aika. Silloin pitäisi ottaa myös se raivotautirokotus... Ja muistaa pyytää se koiran passi.

Että sellasta tässä kuussa... ja aika paljon muutakin, mutta taitais jutusta tulla aika pitkä jos alkaisin vielä yksityskohtaisemmin kertomaan. :) Yritän sitten ensi kuussa kirjoitella hieman useemmin.

Tässä joulupäivänä otettu kuva Dinasta (alkaa muuten tuo väri hieman vaalentumaan ja menemään oranssiin päin):
"Oonks mä vähän nätti?"

Lopuksi toivotan kaikille oikein riemukasta uutta vuotta!

Viikot ne vaan hupenee

Hui kun aika menee nopeasti, vastahan se pieni tuli meille... mutta Dinahan on jo yli 11 viikkoinen, eli pian onkin jo ensimmäisen rokotusten aika! Varasin tänään ajan eläinlääkärille, perjantaina mennään ottamaan pikkuiselle nelos- ja raivotautirokotus.

Viikonloppuna annettiin tuolle pikkuiselle matolääkekin, joka kävikin oikein helposti. Ostin apteekista sellaista Canex:in pastaa, jonka vain sekoitin ruoan joukkoon, ja Dina söi sen lähestulkoon mitään tavallisuudesta poikkeavaa huomaamatta.

Viikon parin aikana Dina onkin alkanut näyttämään enemmän noita riiviömäisiä puoliansa... :D Kovasti se meitä kokeilee, ja rajojansa. Meno näyttää hetkittäin aika hurjalta, ja välillä rauhoittamista tarvitaan. Dina on nimittäin nyt sitten alottanut sen komentamisen oikein olan takaa... Ja kaikkea on tietenkin kiva pureskella, varsinkin ihmisten käsiä, jalkoja ja vaatteita. Villeimmillään Dina hyökkäilee lahkeisiiin kiinni, ja kaikkeen mihin se vaan pääsee käsiksi! :D Se ei vaan vielä meinaa tajuta, että ihmisiä ei saa pureskella. Vähän vaihdellen käytämme noihin pureskelu/riehumistilanteisiin huomioimattomuutta, tai rauhoittamista tiukasti syliin tai maahan. Joskus nekään ei tepsi, mutta sitten ei auta muuta kuin ohjata toinen sallitun tekemisen pariin. Se voi olla joskus vaikeaa, kun ihmisen käsi kiinnostaa silloin tällöin enemmän kuin vaikkapa lelu. Jos ei muuta niin sitten lähdetään ulos purkamaan energiaa, ja viimeistään sen jälkeen pitäisi simahtaa.

Hihnassa kuljetaan välillä jo hieman paremmin, mutta ei sitä nätisti vierellä seuraamiseksi voi vielä hyvällä tahdollakaan sanoa. :D Välillä poukkoillaan, ja vähän riuhdotaan. Joskus jäädään paikoilleen kököttämään, kun ei haluta mennä eteenpäin. Useimmiten Dina on vaan niin innoissaan, että haluaisi välillä vaan juosta ja mennä eteenpäin miten sattuu. Kaikki ohikulkijat olisi Dinan mielestä moikattava, mutta tähän mennessä ollaan pysytty turvallisen välimatkan päästä vieraista ihan rokotustenkin takia. Juuri käytiin ulkona ja siellä tuli taas vastaan muutamia lapsia, joita Dina seuraa aina mielenkiinnolla. Niiden mennessä ohi meistä, Dinan piti oikeen vikistä hieman, kun olis pitäny päästä moikkaa. Noniin ja nyt se nukahti, mutta kyllä se sen edestä riehuikin. :D